Eilen tultiin kaupungista kotiin iltapäivällä siinä vaiheessa, kun ei ollut valoisaa eikä pimeää. Saman tien hain kameran sisältä ja menin kuvaamaan. Valon määrä oli jo haastava. Vähän niin kuin tuon lumen määrän kanssa… Olen onnekas, sillä barista-autonkuljettaja-leipurini huolehtii myös talonlämmityksestä ja lumitöistä. En ole pariin talveen lapioinut lunta kuin muutaman kerran ja nekin kerrat tehtiin yhteistyötä.
Kauniita kuvia/värejä ja silmu kuvassa on toivoa keväästä, joka tosin jo tuntuu, kuuluu titityy ja näkyykin
äitiLee: Ihan varmasti ilmassa on jo aavistus keväästä!