Heipat taidenäyttelystä!
Viime viikolla kurkistelimme kevättä vanhan taulunkehyksen läpi. Tällä viikolla lähdimmekin taidenäyttelyyn. Vaikkakin ihan omanlaiseen.
Kevään kurkistajat
Nyt kaivellaan kaapista rikkimenneen taulun kehykset ja lähdetään yhdessä ulos. On aika kurkistella kevättä.
Pöytä kuin unelma
Tämä on ehkä elämäni Löytö, isolla alkukirjaimella! Siis jos miestä ei lasketa.. 
Ja tämän löytämisestä saan kiittää parasta kirpputorikaveriani, omaa poikaani. <3
Mutka, mäki, tunneli!
Mitähän sitä tekisi, Leikitäänkö kuulilla? JOO! Tehdään itse rata! Tällä kertaa emme tehneet sellaista rataa jossa kuulat laskevat ylhäältä alas vaan teimme kuulapelin. Nopeimmin siitä suoriutunut on voittaja. Kuulostaako liian helpolta? Ei välttämättä olekaan.
Ei tullut takkia, vaan kukkaro
Muistatteko aikaa, kun lapsen leluksi riitti pussillinen herneitä ja kourallinen mielikuvitusta?
Ettei ystävä menisi hukkaan
Tiedätkö tunteen? Sen, kun jotain rakasta ja tuttua joutuu hukkaan ja ikävä jää. Meillä on pieni poika joka on jo vuoden ikävöinyt tuttua ja rakasta pientä ystäväänsä.
Juhlista suurin
Pääsiäisenä monet tutut jutut muistuttavat uuden elämän ihmeestä. Lasten kanssa kanssa tuunasimme rairuoholle kivat astiat. Kukkapurkkikin sai samalla uudet vaatteet.
Makeasti virvon varvon
Kohta koittaa palmusunnuntai ja virpomaan tekisi pienen pääsiäisen odottajan mieli. Mutta rohkeus ei riitä, joten meillä virvotaan vain omalle isille.
Pöntössä kalastaja ja rusinan häntä
“Miksi rusinat ei ole koskaan eläimiä?” testasi älykkyyttäni meidän 3-vuotiaamme eräänä aamuna. Hän oli juuri kertonut tykkäävänsä lehmistä, koska ne ovat kilttejä ja vain pussaavat.
Pomputellen
Kevät keikkuen tulevi, ja sillä välin pistetään omalla pallolla pompotellen 
Tällä tavalla käytettynä ilmapallokin kestää hieman kauemmin leikeissä kuin ilmalla täytettynä. Eikä herkkäkorvaisten tarvitse koko ajan pelätä koska paukahtaa.
