Puu, onneni!
Omapäinen arkeilija 23.2. Omapäinen arkeilija | 5 kommenttia
Olen aina ollut puuihminen. Pidän puusta sisällä ja puista ulkona. Pidän villeistä puista ja kesytetyistä puista. Puita halatessa tuntee niiden lämmön ja kulunutta puupintaa koskettaessa tuntee eletyn ajan ja historian sormiensa alla. Druidien puuhoroskoopin mukaan olen vaahtera ja olen naimisissa viikunapuun kanssa. Vanhempi lapsistamme on valkopyökki ja nuorempi on paju. Perheemme uusin jäsen, valkopyökin rakas, on mänty.
Kohta tulee kaksikymmentäyhdeksän vuotta sitten, kun menimme naimisiin Hankasalmen puukirkossa. Poiskävelymarssina meillä oli Händelin Ombra mai fu eli Puu, onneni! Ja liitto toimii, ei ole mennyt puihin…
5 kommenttia “Puu, onneni!”
Jätä vastaus
Sanotaan että siellä missä on mäntyä, siellä on ihmisen hyvä olla. Vanhassa hirsitalossa (hirret mäntyä) voin sanoa että paikkansa pitää. “Hyvä meiän tääl o olla”
ikivanhat hirret meitäkin lämmittää ja sydänverta vuodatettiin kun jouduin kaatamaan yhden vanhan omenapuun ja kun toinen kaatui omia aikojaan. puut on aina lähellä sydäntä jos on sydän paikallaan.
Puut ovat osa elämäämme myös Männiköllä, rakkaita kuin perheenjäsenet♥
Mukava kun tulee kevät, pääsemme puittemme lähelle paremmin, tekin Kettulaan.
Kaikki puuaiheet kauniita omalla tavallaan, mutta taas tuo ensimmäinen kuva, aah, miten puhutteleva. Taivaansini taustalla ja itse puu niin kaunis ja vaatimaton, mutta silti niin täydellinen vaatimattomuudessaan ja alastomuudessaan,valmiina ottamaan vastaan,mitä tuleman pitää.
Hyvää Yötä !
marika ja Aurinko-Marika: Kauniita ajatuksia puista!
Maiju: Ihanaa, kun kevät tulee! <3
äitiLee: Kiitos ajatuksistasi! Tuo haapa on lähiristeyksessä ja ihailen sitä kaikkina vuodenaikoina. Syksyllä myöhään sain sen ikuistettua noin alastomana ja paljaana ja silti kauniina.