Omintakeisia ohjelmasuosikkeja
(Tämä kuva ei liity mitenkään lapsityranneihin eikä pikku julmureihin. Toim.huom.)
Olen jotenkin ajautunut tilanteeseen, jossa katson ja olen katsonut hyvin erikoisia televisio-ohjelmia. Ehkä niiden katsominen on jotakin masokismia tai vertailevaa sielutiedettä tai ihan vaan suoraan sanottuna ajan kuluttamista ja pään nollausta.
Lapsiohjelmista suosikkini on Supernanny. Aikaisemmin olen katsonut myös saman lastenhoitajan ihanaa Lapsityrannit -ohjelmaa ja yksi variaatio näistä perheohjelmista oli Pikku julmurit. Kaava toistuu aina samanlaisena: lapset saavat kotona itkupotkuraivareita, särkevät huonekaluja, syövät jääkaapin tyhjäksi, purevat toisiaan ja vanhempiaan ja vanhemmilla on pallo hukassa ja koko vanhemmuus siinä samalla. Sitten tulee täti, joka laittaa perheen ruotuun – teippaa seinälle perheen päiväohjelman, opettaa jäähypenkit, pottatouhut ja ilmeilee aina joko huolestuneesti tai helpottuneesti. Ja sitten kuluu vain vähän aikaa ja perhe on ruodussa. “Jo-Jo, kiitos avusta, bye-bye!”
Aikajärjestyksessä ensimmäisenä pitäisi kyllä olla Vauva tulossa, sillä siinähän se pikku julmuri vasta syntyy… Kaava toistuu siinäkin: raskaudessa on jotakin häikkää ja synnytyslääkärit ovat kuin perhetuttuja selittäessään asioita vatsalle ja pariskunnalle. Sitten tulee synnytys ja koko suku tulee sairaalaan. Isät joko pitävät lippalakkia synnytyksessä tai sitten ei. Lapsi syntyy ja koko suku iloitsee ja riemuitsee.
Kolmas on sitten Häähullut. Morsiamet ovat melkoisia tyranneja vaatiessaan kaasoilta ja muilta lähes mahdottomia, morsiamet tiuskivat etenkin sulhasen (tyhmille) sukulaisille, eivät kelpuuta hääpukua, polkevat jalkaa, saavat itkupotkuraivareita hekin, ylittävät kaikki isän tekemät budjetit ja kiukuttelevat. Kuinka ollakaan, sitten kuitenkin kaikki menee hyvin ja sulhanenkin osaa käyttäytyä morsiamen haluamalla tavalla. Happy end.
3 kommenttia “Omintakeisia ohjelmasuosikkeja”
Jätä vastaus
Huh, Huh, olen kanssa miettinyt noita ohjelmia. Lapset vaativat vauvasta – häihin saakka, vaatien kaiken mahdollisen ja mahdottaman. Jos jenkeissä ja muualla tuo toimii, onneksi suomessa ei ihan. Mutta ikävä kyllä, juuri työkaveri paljasti jää vuoden päästä eläkkeelle että ei hän voi aikaistaa eläkkeelle lähtöä vaikka on aivan loppuunpalanut, kun pitää maksaa opiskelevan 27 v tyttären vuokra 800,- ja vaatelaskut. Täytyyhän tyttärellä on hyvä asunto, jotta saa opiskella rauhassa itselleen hyvän ammatin. Et sillee täällä Suomessakin.
Ovat mielestäni hyviä ohjelmia, koska herättävät monenlaisia ajatuksia tässä kiireen ja tehokkuuden maailmassa ja esim. “Rajat on rakkautta” ja vanhemmilla usein “pallo” hukassa.
Silmäni uppoutuivat toviksi, melko pitkäksi, tuohon punakehyksiseen valokuvaan. Taidanpa tietää ketkä sisarukset siinä niin herttaisen suloisina ovat
Maiju: Lasten vaatimuksillakin pitää tietysti olla joku tolkku… Ikävä kuulla, että tuollaista on täällä meilläkin.
äitiLee: Yhteenlaskutaitoni on varmasti vähän ruosteessa, sillä nyt vasta tajusin, kuka olet… Tosi kiva, kun luet meidän kuulumisia! Tullaan koko ajan paremmin tutuiksi.