Kierrätyksen apuri

Meillä kierrätetään nykyään niin ahkerasti, etteivät keittiön kaapit riitä enää säilömään kaikkia roskapönttöjä. Niinpä piti rakentaa yksi uusi pömpeli oikein paraatipaikalle. Valmis tuotekin olisi kelvannut, vaan eihän sopivaa löytynyt. Kaapiston kolo vaati mittatilaustuotteen, joten sellainen tehtiin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Kerrankin jaksoin oikein harkita tekemisiäni ja tehdä millintarkat suunnitelmat – joita ei luonnollisestikaan tarvinnut aivan orjallisesti noudattaa. Mutta suunnitelmien mukaan oli helppoa hakea kaupasta mittojen mukaan leikattua vaneria. Hop, se kävi näppärästi!

Kasaamisvaiheessa toinen käsipari oli suureksi avuksi. Samoin kannen ja sivujen reikien poraamisessa. (Kannen reikä on halkaisijaltaan kuusi senttiä, sivujen kolot hiukan pienemmät.) Kiitos siis miehelle, joka jaksaa osallistua askarteluihini eikä häiriinny pienestä kaaoksesta keskellä lattiaa. Tässä laatikko puuvalmiina vielä ennen reikien poraamista.

Sitten kehiin hieman hiontaa ja maalausta. Maaliksi valitsin vesiohenteisen Helmi-kalustemaalin. Ajattelin, että olisi hauskaa maalata roskis jollain reippaalla ja pirteällä värillä joka toisi eloa vaaleaan keittiöön. Mutta päädyin sitten kuitenkin valkoiseen, että laatikko sulautuisi paremmin ympäristöönsä. (Eikä se luultavasti kauaa ole valkoinen… pian se on roiskemaalattu tomaatilla, punajuurella, porkkanalla, punaviinillä, kahvilla ja mustikoilla. Sitten se on maalattava kuitenkin uudestaan.)

Tikkurilla suositteli pohjamaalin käyttämistä. Höpsis pöpsis, en minä sellaisia tarvitse. (Kuuluisat viimeiset sanat.) Tämä nyt on kuitenkin vain vanerista tehty roskapönttö. Hyvinhän näytti riittävän kaksi kerrosta valkoista. Pistetään myöhemmin lisää jos tarvitaan. Ja nyt roskiksen toimintaa demonstroidakseni kuva jätteistäni:

Kannen kolon avulla kansi on helppo avata, ja se on sen verran suuri että pienet roskat voi pudottaa suoraan siitä sisään. Lisäksi sekä kansireikä että sivukolot pitävät huolta roskiksen ilmanvaihdosta; tuohon pömpeliin menee huuhdeltua muovijätettä, joka on toisinaan hiukan kosteaa, joten on tärkeää että se pääsee kuivumaan. Ja tässä keittiön uusi asukas vielä omalla paikallaan:

Kansi on hienosti puoli senttiä vinossa. Se on se käsityön leima.