Ennen nokkonen ei ollut rikkaruoho

Jokaisella on tässä maailmassa paikkansa ja oma viisautensa. Nokkosen paikka ei ole kukkapenkissä, mutta siellä, missä sen paikka on, se on ehdotonta aatelia. Milloin nokkosesta oikein tuli ”rikkaruoho”, joka on kitkettävä ja tuhottava pois pihapiiristä?

Ennen vanhaan kaikki hyödynnettiin. Nokkosestakin tehtiin vaatekuitua ja sitä kuivatettiin leivontaan tai siitä tehtiin keittoa. Nokkosleipä toimii siinä missä ulkomaan vieras tähti pinaattikin ja siitä tehty keitto tai salaatti on lähiruokaa terveellisimmillään.

Itse asiassa ennen vanhaan nokkosen hyötykäytössä piili suuri viisaus. Nokkonen on ladattu sellaisella annoksella rautaa, C-vitamiinia ja hyviä kivennäisaineita, ettei keripukista ole sen jälkeen tietoakaan. Ryöppäyksen jälkeen se soveltuu oikeastaan mihin tahansa ja on helppo pakastaa annospusseihin talven varalle. Kuivattuna nokkonen sulostuttaa vielä talvellakin yrttiteenä tai sämpylöiden vitamiinipommina. Ja kokeilepas nokkosesta tehtyä pestoa! Sen hurmaavammaksi ruoka ei enää voi mennä.

Se, että pelkäämme nokkosta, johtuu varmasti parista kirvelevästä muistosta oikaistessamme nokkospuskan läpi. Onneksi hanskat on keksitty, eikä nokkonen enää ryöppäyksen jälkeen suuta polta.

Luonto tarjoaa myös muita ”rikkaruohoja” meille herkuiksi; maitohorsman nuoret lehdet ja poimulehti odottavat poimijaansa. Nuoret voikukanlehdet ovat herkullista salaattia tai niitä voi lisätä suolaisiin piiraisiin tai keittoihin. Kallein syömäni salaattiateria oli Kreikassa. Ällistys oli melkoinen, kun eteeni kannettiin voikukanlehtiä voisulassa.

Vieraillessani Pohjois-Intiassa biodynaamisella teeviljelmällä, minulle esiteltiin suurena salaisuutena ja kunnia-asiana pari kasvia, joita kasvatettiin varta vasten (”ja ne kasvoivat niin huonosti!”) maan rikastuttamiseen sekä ötököiden hätyyttämiseen. Nuo kruununjalokivet olivat nokkonen ja voikukka! Kun kerroin, että meillä nuo kasvavat villinä ja ovat aikamoinen riesa monen mielestä, sain sellaisia katseita, että tulkitsen niitä vielä tänä päivänäkin. Kiittämättöminä varmasti pitivät.

Nokkonenkaan ei ole profeetta omalla maallaan. Annettaisiinko nokkoselle sen ansaitsema kunnia takaisin?





16 kommenttia “Ennen nokkonen ei ollut rikkaruoho”

  1. Annu kirjoitti:

    Me tehtiin maanantaina lasten kanssa nokkoslettuja, ensimmäistä kertaa. Kerättiin, huuhdeltiin, ryöpättiin ja viskattiin taikinaan. HYVIÄ!

  2. Terhi kirjoitti:

    Upeeta, että joku muukin ihailee nokkosta ja voikukkaa! Seuraavaksi voisi ottaa käsittelyyn siankärsämön:)

  3. markus hälikkä kirjoitti:

    Rikkaruoho käsitteenäkin on mielenkiintoinen ja nykyajan ajatusmaailmaa kuvaava…

  4. Annu kirjoitti:

    Terhi, mitäs siankärsämöstä voisi tehdä? Muuta kuin kukkaseppeleen? :)

    Markus, no niimpä!

  5. Sanna kirjoitti:

    Voisiko tuosta nokkosten ryöppäämisestä saada ohjetta? :)

  6. Nina kirjoitti:

    Hei,
    mielenkiintoista luettavaa :)
    ja tuosta nokkosten ryöppäämisesta kaipaisin tietoa minäkin :)

  7. Annu kirjoitti:

    Heipähei, ryöppäysvinkit vähän viiveellä!

    Itse huuhdoin nokkosen lehdet lävikössä ja kiehautin pari minuuttia vähässä vedessä. Sen jälkeen leikkelin veitselle lehdet niin pieneksi kuin mahdollista. Kiehautuksen jälkeen nokkoset muistuttavat sulanutta pakastepinaatti :)

  8. Eloisa emäntä Marianne kirjoitti:

    Nokkosta voi kerätä huoleti niin kauan kun sen varret alkavat olla kovia ja lehdet liian “napakoita”. Parhaimmillaan nokkonen on kesäkuussa. Ryöpättyä nokkosta voi myös pakastaa ja se toimii kuten pakastepinaatti. Nokkospestoon lisätään kuumalla pannulla paahdettuja auringonkukansiemeniä (joihin voi roiskia soijakastiketta), oliiviöljyä ja parmesaania (vegaani voi jättää pois ja laittaa hieman pehmeää tofua) ja surrautetaan tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jumalaista!

  9. Eloisa emäntä Marianne kirjoitti:

    Vielä yksi vinkki: Helpointa ryöppäyksen jälkeen on saksia se nokkonen, niin ei tarvitse edes veitsen kanssa pelata:)

  10. Annu kirjoitti:

    Kiitos Marianne! Tyhmä kysymys, mutta voiko pinaattia syödä “raakana”, siis laittaa vaikka aamupirtelöön muiden vihreiden sekaan?

  11. Eloisa emäntä Marianne kirjoitti:

    Entinen suositus oli, että pinaatti pitäisi aina ryöpätä. Nykyään pinaattia – varsinkin niitä pieniä ja hentoisia lehtiä – käytetään esim. salaatissa ihan sellaisenaan. En ole myöskään vielä kuollut itse moisesta. Salaatissa kuitenkin kannattaa pitää suhde esim. 1/4 pinaatinlehtiä ja loput muita herkkuja. Esim. juustosalaattiin pinaatti sopii hyvin.

  12. Marja kirjoitti:

    Miten voin kuivata nokkosta talven varalle ja mitä kuivatusta nokkosesta voisi tehdä?

  13. Welhotar kirjoitti:

    OT: Mun herkku lapsena oli tuore pinaatti salaattikastikkeella! :D Eli vaan huuhdottiin lehti ja sit käännettiin ylösalasin ja vähän siihen salaattikastiketta ja suuhun!! NAM! (ja pakko mainita, oon kuulemma ollut lapsena tosi terve, sairasteluja alkoi tulla vasta yläasteella kun ruokavalio alkoi luisua pois kotiruoasta!) :)

    Mut tosta nokkosen maanparannuksesta, äiti aina “liotti” vuorokauden nokkosia saavissa ja sit sillä vedellä kasteli kasvimaan, oli hyvää lannoitetta. Vesi, joka kaadettiin nokkosten päälle, piti olla kuumaa, jotta alkoi irrottaa niitä “hyviä juttuja”… :)

  14. Tarja kirjoitti:

    Meidän perheessä säilötään nokkosta talven varalle pakastamalla. On todettu loistokeinoksi. Myös vitamiinit ja maku säilyvät kelpoina tällä konstilla. Eli ryöppäyksen jälkeen pieneksi saksilla tai veitsellä ja sitten puhtaan leivinliinan (tai siivilään) päälle levälleen hetkeksi valumaan. Sitte pakkaa vain sopiviksi annoksiksi esim. nallerasioihin. Voi käyttää talven mittaan ihan kuin pakastepinaattiakin :) On vaan astetta maukkaampaa, edullisempaa ja terveellisempää <3

    Ja vielä pitää lisätä se, että nokkosestahan saa helposti kaksi satoa kesässä, kun heti ekan nuorten versojen keruun jälkeen leikkaa reippaasti puskat alas. Ehtivät hyvin tehdä uudet lehdet. Ihan mahtava kasvi kaikinpuolin.

    Rikkakasvihan on määritelmänä jotensakkiin sellainen kasvi, joka leviää helposti, on sitkeäkasvuinen ja kasvaa ihmisen näkökulmasta "väärässä" paikassa. Tätä ihmetteli mein 3. luokkalainen poika juuri, kun läksyissä mainittiin nokkonen yleisenä rikkakasvina. Ja koko kesän isin kanssa olivat sitä talteen kahmoneet :D

  15. Tarja kirjoitti:

    Welhotar ja muut: Hei tuolla nokkosvedellä voipi myös pestä hiuksensa (haisee ehkä epämielyttävälle, kun on seissyt sen pari päivää) on loisto hoitoainetta ja vaaleiden kankaiden värjäykseen soveltuu myöskin.

    Itse käytin nokkosten ryöppäyksestä jäneen veden sen jäähdyttyä ihan sisäkukkien kasteluvetenä. Toimii paremmin kuin substral ;)

  16. Atro Niiniluoto kirjoitti:

    Sisareni omisti aikanaan huonekasvin nimeltä koristenokkonen. Itse olen joskus maistanut nokkossämpylöitä. Meillä on hoidettu aikanaan rakkuloita voiteella nimeltä Medidryl.

Jätä vastaus