Pääsiäisenä monet tutut jutut muistuttavat uuden elämän ihmeestä. Lasten kanssa kanssa tuunasimme rairuoholle kivat astiat. Kukkapurkkikin sai samalla uudet vaatteet.
En ole koskaan ollut kovin suuri kultakorujen ystävä, mutta sisustukseen ja laukkuihin kultainen on hiipinyt kuin varkain..
Kohta koittaa palmusunnuntai ja virpomaan tekisi pienen pääsiäisen odottajan mieli. Mutta rohkeus ei riitä, joten meillä virvotaan vain omalle isille.
Puutarhasesonki on virallisesti avattu. Kävin tänään OmaPiha-messuilla Helsingin Messukeskuksessa, jossa loppuviikon ajan voi hullaantua puutarhasta ja muusta. Myönnän joka vuosi innostuvani messuilla…
“Miksi rusinat ei ole koskaan eläimiä?” testasi älykkyyttäni meidän 3-vuotiaamme eräänä aamuna. Hän oli juuri kertonut tykkäävänsä lehmistä, koska ne ovat kilttejä ja vain pussaavat.
Olen löytänyt tämän mainion ovikyltin jo aikaa sitten ja illalla noustessa makuuhuoneeseen se huvituttaa huomautuksellaan. Mietinkin jo mistä kyltti mahtaa olla peräisin ja vasta siivouksen yhteydessä katsastin sitä hieman tarkemmin.. Kuinkakohan monta kilometriä Valtion Rautateillä on tämäkin kyltti ehtinyt kulkea?