
Omapäinen arkeilija on oman tiensä kulkija hyvin monessa asiassa. Tinkimättömyys, suoruus ja mustavalkoisuus kuuluvat potrettiin yhtä lailla kuin luova hulluus, hetken innostumiset ja osittainen empaattisuus. Kaksi aikuista lasta, yksi aikuinen mies ja omakotitalo keskellä Suomea ovat hyviä aineksia arkeiluun. Kokkailu, valokuvailu, elokuvat, kirpputorit, kirjat, käsityöt, musiikki – ne kaikki löytyvät viisikymppisen Marjatta Öhmanin arjesta.
En ole koskaan oppinut meikkaamaan. Vuosien mittaan olen kahdesti ostanut ripsivärin ja todennut, että en osaa, en viitsi, ei ole kiva. Puuterin olen joskus...
Minusta on kiva hassutella ja hölmöillä vähän joka paikassa…
Omapäinen arkeilija 20.2.
Omapäinen arkeilija |
Kommentoi
Aloitin pianotunneilla käymisen kesäkuussa 1969 eli kymmenvuotiaana. Siinä vaiheessa meillä ei kotona vielä ollut pianoa, mutta aika pian se sitten...
Omapäinen arkeilija 19.2.
Omapäinen arkeilija |
Kommentoi
Olen elämäntaipaleeni aikana oppinut sen, että värien sykli minussa on jotenkin sisäänrakennettu ja sitä vastaan ei oikein voi mitään. Värit toistuvat...
Päivänä muutamana pysähdyin miettimään, mikä huone meillä minulle on rakkain ja missä vietän eniten aikaani. No, makuuhuoneessa vietän eniten...
Olipa kerran inkivääri, joka ostettiin alkusyksystä siitä yksien veljesten kaupasta, joka sijaitsee pienessä kylässä. Inkivääri oli aikansa...
Omapäinen arkeilija 16.2.
Omapäinen arkeilija |
Kommentoi
En ole koskaan ollut mikään piirtäjä, vaikka lapsena piirtelin varmaankin ihan niin kuin keskiverto-keskipohjalaislapsi. Jossakin vaiheessa aikuista...
Omapäinen arkeilija 15.2.
Omapäinen arkeilija |
Kommentoi
Vanhat ja uudemmatkin maalitahratakkiset taidemaalarit pitävät asetelmista. Kotiin taas syntyy asetelmia kuin itsestään. En minäkään ollut sijoittanut...
Eilinen päivä sisälsi kaikenlaista ajateltavaa, jota ei tullut edes kirjoitettua, mutta ajatukset kulkivat vilkkaasti siellä sun täällä. Hyvähän se on,...