
Kun muut kyläläiset sammuttelevat illalla lamppujaan, palaa ahkerasti askartelevan Päivi Remeksen ikkunassa vielä valo. Jos se ei ole työvalaisimen loistetta, on idealamppu luultavasti syttynyt – inspiraatio ei katso aikaa eikä paikkaa! Askartelija ei aina itsekään tiedä mitä milloinkin on syntymässä ennen kuin kaikki on valmista. Välineet vaihtelevat kynästä kolviin ja materiaalit kivestä kankaaseen, mutta tärkeintä on aina itse tekemisen ilo.
Tuoksuvista öljyistä, pienistä kukista, kahvinporoista, sitruunan mehusta ja vaikkapa havunneulasista on pienet saippuat tehty.
Terassikausi on alkanut ja välillä aurinko lämmittää jo niin, että tekee mieli viileitä juomia. Kauniista tölkistä kannattaa hyödyntää sekä sisältö että ulkokuori.
Olivatko entisajan emännät oikeasti kätevämpiä kuin nykyajan naiset? Se on ainakin selvää, että niksikirjoja tuotettiin ja kai siis tarvittiinkin myös ennenvanhaan.
Muistatteko aikaa, kun lapsen leluksi riitti pussillinen herneitä ja kourallinen mielikuvitusta?
Loma = kerrankin aikaa askarrella.
Kun on nähnyt riittävästi vaivaa kananmunien koristelemiseksi, ne voi hyvin julistaa perintökalleuksiksi.
Itselle tai lahjaksi, kylmänä tai kuumana. Kaurapussista on moneksi!
Varma kevään merkki: ahkera askartelija innostuu kirkkaista väreistä.
Uuden käsityön aloittaminen on kivaa ja valmiiksi saaminen on mahtavaa. Se tekeminen siinä välissä voi joskus olla vähän haasteellista.
Vanha tapettikansio pääsi taas käyttöön, kun kortista syntyi kirja.